Johanna Tohni aloitti stand upin tekemisen vuonna 2012, mutta itse olisin mielikuvissani sijoittanut ajan paljon aikaisemmaksi. Osin luulen, että tää mun mielikuva johtuu siitä, että jo aloittaessaan stand upin parissa Johanna oli rutinoitunut esiintyjä – ja herttaisesta ulkonäöstään huolimatta varsin räävitön ja varma lavalla. Lisäksi se, että Tohni on ollut mukana kolmella kaudella Nelosen Stand Up -ohjelmassa tekee Johannan komiikasta paljon läheisempää kuin monien muiden.

Huonosti käyttäytyvät äidit on Johanna Tohnin ensimmäinen stand up -soolo. Naistenpäivän komediafestareille soolo saapui noin puolen vuoden kiertueen jälkeen.

Tilasta ja yleisöstä

Tohnin soolon esitys osui Naistenpäivän komiikkafestivaalien torstaille. Esityspaikkana myös tälle showlle oli Bottan kolmannen kerroksen Tina-klubi. Tuttuun tapaan tämänkin shown katsomo on aivan täynnä.

Yleisössä oli selkeästi aika paljon teinien ja lukiolaisten vanhempia kavereidensa kanssa, ja yleisö oli varsin naisvaltainen. Selkeästi osalle yleisöstä Tohni oli jo tutumpi, mutta osa oli oletettavasti löytänyt paikalle joko soolon nimen tai lehtijuttujen perusteella. Tila oli hieman rauhaton, mutta yleistunnelma positiivinen. Kun musiikin volyymiä nostettiin, sorinan volyymikin nousi. Yleensä se on aika hyvä merkki siitä, että yleisön voi saada reagoimaan nopeammin.

Ensimmäinen puoliaika

Johanna Tohni asteli hopeabootseissaan lavalle varmoin askelin, esitteli itsensä ja kertoi yleisölle myös perheestään. Muutamalla lauseella yleisölle selvisi mistä kulmasta illan tarinat lähtevät: maalta isompaan kaupunkiin muuttanut 46-vuotias nainen, teinipoika ja täysi-ikäinen tytär. Kun esittely oli hoidettu, alkoi tykitys. Yleisö oli selkeästi tullut juuri tätä varten: ensin pienemmät ryhmät hihittelivät kavereidensa kanssa, ja muutamassa minuutissa nauru levisi koko porukkaan. Tohni oli yhtä aikaa vahva ja herttaisen naisellinen. Olen ennenkin kiinnittänyt tähän huomiota hänen lavapreesenssissään. Pidän tästä kombosta, se tuo esitykseen oman jännitteensä.

Johanna Tohnin komiikka on melko suorasanaista, ja iso osa sen hauskuudesta syntyy siitä miten asioita kuvaillaan ja selitetään sekä oivaltavista havainnoista. Yleisö nauraa silti samoissa paikoin, sanavalinnat osuvat kohdilleen, ja huumorissa on selkeä rytmi. Toki tekstissä on myös tavanomaisempia yllätykseen perustuvia punchlineja, mutta merkittävästi vähemmän kuin useimmilla muilla koomikoilla. Puhutaan yleisölle tutuista asioista: lapsista, vanhemmista, siitä kuinka aikuisenakaan ei välttämättä aina koe itseään aikuiseksi, vaikka elinvuosien määrästä päätellen niin pitäisi olla.

On hauska katsella yleisön takarivistä miten esiintyjän rytminvaihdokset näkyvät yleisön liikkeissä, yleisö on selkeästi mukana vaikka tämän komiikkatyylin selittäminen tuottaakin mulle vaikeuksia. Vaikka olen aiemminkin Tohnia nähnyt, nyt kun suunnittelen kirjoittavani esityksestä, huomaan, ettei tämän tyylin kuvailu olekaan enää niin helppoa. Tekee mieli sanoa näin, vaikka näin ei tietenkään tapahtunut:

Johanna Tohni puhuu kuin joku olisi juuri kertonut, kuinka herttainen ja hyvä äiti Tohni on, ja Tohnin esitys olisi puolustuspuhe, jonka ideana olisi ennemminkin vakuuttaa katsoja siitä, ettei hän ole kovin kummoinen äitinä eikä naisena.

Iso osa naurusta kuulostaa tunnistamiselta ja samaistumiselta, mutta osa myös helpottumiselta: joku sanoo tämänkin ääneen! Tämän mitä oikeasti minäkin teen, mutta jonka aina salaan. Näitä tarinoita ei kerrota äiti-lapsi-kerhoissa tai urheiluseuran myyjäisissä, vaan nää on niitä juttuja, joita vasta parin kolmen lasillisen jälkeen uskaltaa sydänystävälleen tunnustaa, että sitä on itsekin muuttunut sellaiseksi kuin ei pitänyt, ja että kyllä ne teinit on aika raskasta seuraa vanhemmilleen välillä.

Kesken kaiken kolmen naisen seurue alkaa puhua keskenään äänekkäästi eturivissä. Tilanne jatkuu sen verran pitkään, että Tohni joutuu puuttumaan siihen – ensin kerran ja sitten vielä toistamiseen. Tohni ei hätkähdä, vaan selkeästi osaa tehdä tämänkin vieraannuttamatta yleisöä. Taitavaa ja ammattimaista. Silti harmittaa muun yleisön puolesta moinen muutaman henkilön itsekkyys, jolla häiritään toisten iltaa.

Tohnin rytmi ei kuitenkaan katkea, ja yleisö palkitsee tyylikkäästi jatkuvan suorituksen jatkuvin nauruin ja väliaplodein. Kun päästään seksuaalisesta häirinnästä kertovaan lastenlauluun, osa yleisöstä jo hytkyy tuoleillaan hyytelönä. Väliaika tulee juuri oikeaan kohtaan.

Toinen puoliaika

Toiselle puoliajalle palattaessa yleisön nauru lähtee muutaman minuutin kohdalla, eikä oikeastaan koko loppusetin aikana laannu. Eturivin häirikötkin ovat lähes rauhoittuneet. Tohnin vauhti kiihtyy, yleisö nauraa joka kolmannelle lauseelle. Vaikka tekstin tyyli ei juurikaan muutu ensimmäisestä puoliajasta, nyt, kun puhutaan seksistä ja keski-ikäisten naisten elämästä, yleisö riehaantuu kannustamaan väliaplodein. Tohni antaa yleisölle vain pieniä taukoja, kunnes jatkaa taas uudella punchilla. Ihmiset pyyhkivät silmiään naurun lomassa tämän tästä.

Tykitys on kovaa, mutta toisella puoliajalla osa jutuista on niin suoria ja rehellisiä, että niille nauraa osin vain hämmennyksen vuoksi. Tohni ei kaartele eikä kainostele lainkaan sitä miten sanoo ja sanoittaa ajatuksiaan. Call backit ovat hienovaraisempia, mutta iskevät hyvin muistettuihin juttuihin ja tilanteisiin. Se, mikä ensimmäisellä puoliajalla oli hauskaa uutena asiana, on nyt hauskaa, koska se esitellään vielä uudesta kulmasta.

Kun esitys loppuu, yleisö on nauranut hyvin parinkin zumbatunnin edestä. Olo on virkistynyt, mutta samaan aikaan myös hieman voipunut.

TL;DR

Johanna Tohnin Huonosti käyttäytyvät äidit esittelee asioita, joita jokainen nainen oikeasti miettii lasten, perheen ja vanhempiensa ristitulessa, mutta joita harvat uskaltavat sanoa ääneen ainakaan urheiluseuran kahvilatarjoilutoimikunnassa. Elämässä on paljon pieniä ärsytyksen aiheita omista lapsista omiin vanhempiin, ja siinä sivussa pitäisi osata olla samaan aikaan seksikäs nainen ja nöyrästi seksitön ja myötäilevä neito. Soolo on erittäin ehjä ja hyvin kirjoitettu, vaikka punchlinet eivät noudata perinteistä yllätyksen kaavaa. Soolo tempoi kuitenkin yleisön hurjaan naurunremakkaan, joka loppupuolella ei kokonaan loppunut minkään jutun välillä. Lavalla Tohni on samaan aikaan sekä erittäin naisellinen että varma. Taitava soolo, jota voi mieluusti suositella erityisesti naisyleisöille. Niin paljon tunnistettavia havaintoja ja niin hyvin sanoitettuna, että illasta tulee helposti hyvin hauska.