AFP:n uusien juttujen klubin idea on periaatteessa yksinkertainen: ammattimaisten koomikoiden treeni-ilta, jossa kaikki tuovat uusia juttuja lavalle. Yleisölle liput myydään yleensä halvalla ja klubin treeniluonne tehdään selväksi kaikessa markkinoinnissa. AFP:n kunniaksi on sanottava, että heidän markkinoinnissaan odotukset asetetaan useimmiten realistiselle tasolle, minkä takia yleisön on turvallista kävellä iltaan pelkäämättä.

Tämänkaltaiset uusien juttujen klubit sisältävät yleisön näkökulmasta muutaman sellaisen herkun, joiden takia voin suositella näitä joskus jopa enemmän kuin ”takuuvarmoja” iltoja. Ensinnäkin se, että kaikilla on velvollisuus tuoda uusia juttuja iltaan sähköistää koomikkojoukon aivan toisella lailla – tälle keikalle jokainen on varmasti valmistautunut eikä kukaan tule vain vartiksi lavalle, vaan keikan eteen tehdään henkistä ja fyysistä työtä jo usein päivätolkulla aikaisemmin. Yleisöllä on siis lupa odottaa henkisesti läsnäolevaa esiintyjäkaartia. Toinen etu yleisölle on se, että ammattimaiset koomikot osaavat kyllä jo ensikirjoituksella kirjoittaa hauskoja juttuja. Esiintyjillä on vähän erilaisia tapoja tehdä settejään. Ääripäinä osa kirjoittaa tekstinsä pilkulleen, ja osa improvisoi lavalla yleisön kanssa yhdessä. Useimmat tekevät jotain siltä väliltä. Se, mitä juttujen työstössä tapahtuu on huonompien punchien tiputtelu pois ja parempien punchien tuonti väliin sekä sanamuotojen tarkentaminen ja tiivistäminen. Huonommatkin jutut ovat useimmiten silti tavanomaisesta yleisön edustajasta vähintäänkin kohtuullisia.

Stand up perustuu osittain illuusioon siitä, että tämä juttu tapahtuu juuri tässä, nyt, ensimmäistä kertaa. Uusien juttujen klubilla näin myös on todellisuudessa, jolloin esiintyjillekin saattaa välillä tulla yllätyksenä se, miten yleisö käsittää jotain väärin tai nauraa eri asialle kuin mitä odotti. Yleisö saa siis myös todistaa koomikoiden aitoja reaktioita: hämmennystä, nautintoa toimivista jutuista, aitoja reaktioita kun omaan juttuun ei vielä ole ehtinyt turtua. On myönnettävä, että rakastan katsoa tätä itse, koska lajin suurena fanina olen myös aina esiintyjien puolella ja onnistumisen näkeminen tuottaa mulle aitoa mielihyvää.

Esiintyjille tämänkaltaisten iltojen suola on myös siinä, että näissä on helpompi testata materiaalia, joka on oikeasti raakile joltain osin. Kaikkein hauskimmat setit kun eivät ole ihan ilmeisimpiä ajatuksia tai oivalluksia, minkä takia niiden sanamuotoja joutuu joskus pyörittelemään kymmeniäkin kertoja ennen kuin keksii sen nasevan ja tarkan ilmaisun, jossa valtaosa yleisöstä pysyy mukana. Joskus se on yksittäinen sana, verbi, jonka vaihtaminen muuttaa koko tekstin sävyn, joskus se löytyy siirtämällä jutun paikkaa setissä. Koska tekstin kohdalla on paljon teknisiä pointteja, myötämielinen yleisö ja lupa epäonnistua mahdollistaa melko rohkeatkin kokeilut.

Tilasta ja yleisöstä

Bottan Tina-klubi vetää noin 90 ihmistä. Veikkaan että torstaina oltiin aikalailla yläpäässä + esiintyjät ja heidän läheisensä, tila oli siis täynnä. Sali on hieman ahtaan tuntuinen eikä penkitkään välttämättä sumeaa suitsutusta ansaitse, mutta jopa isokokoisille on mahdollisuus istua koska tuoleissa ei ole käsinojia.

Tila on talon kolmannessa kerroksessa sijaitseva matalan oloinen huone, jonne kuljetaan baaritiskin ohi. Tauolla baaritiskin eteen muodostuu aina jono. Lava on koko huoneen levyinen ja se on yleensä aina valaistu kirkkaasti laidasta laitaan. Tämä mahdollistaa myös sen, että esiintyjät voivat melko vapaasti liikkua lavalla.

Tavanomaisen klubigenren sijaan All Female Panelin yleisö koostuu useimmiten selkeästi naisvaltaisesta joukosta, jossa valtaosa kävijöistä on noin 30-45 vuotiaita naispareja tai ystävyksiä. Vaikka sitä ei erityisesti alleviivata, AFP:n klubeilla yleisöllä on lupa odottaa, ettei huumori ammu heikonpaan vaan vahvempaan päin (punching up). Tämän takia AFP:n klubeilla käy myös paljon sellaista porukkaa, jota harvemmin muilla klubeilla tapaa.

Ensimmäinen puoliaika

Illan MC, Helena Pöllänen, viipelsi lavalle niin, että tunnelma nousi saman tien riehakkaaksi. Yleisöä puhuteltiin alkujuonnon aikana ja tehtiin pelisäännöt selväksi. Ilahduttavaa oli myös huomata, että yleisössä oli paljon ensi kertaa livekeikoille hakeutuneita. Helena käytti myös tilaisuuden hyväkseen ja poimi somekilpailussa olleista aiheraakileista muutaman lavalle. Eivät olleet illan parhaita juttuja, mutta täyttivät ehdottomasti tarkoituksensa siinä, että yleisö pääsi mukaan uusien juttujen olennaisimpaan ytimeen: illan tarkoitus on testata kaikenlaista matskua, ja osa siitä ei välttämättä päätyisi keikoille milloinkaan muulloin. Yleisö kuitenkin nautti näistäkin jutuista – mikä on stand upin varsinainen tarkoitus – ja antoi naurut jopa vihkoon vilkaisusta. Tämänkaltainen yleisön lämpö on usein paras alusta sille, että esiintyjät uskaltavat mennä hieman huonommankin materiaalin kanssa kokeilemaan, koska usein näissä ei-niin-ilmeisenhauskoissa jutuissa saattaa piillä timantinkovan jutun ainekset, kunhan niitä saa tarpeeksi rauhassa työstää.

MC:n jälkeen oli Saana Peltolan vuoro päästä uusilla jutuillaan esille. Saana on ammattimainen ja varma esiintyjä, ottaa haltuun lavan kuin lavan, mutta vaikka ensimmäinen juttu sinänsä oli hyvä, se ei vielä lähtenyt kuin pyssyn suusta. Toinen, alkoholipoliittinen (spoilereita vältellen) juttukokonaisuus sen sijaan oli jo nyt monin tavoin takuuvarmaa Saanaa: toppereita, omintakeinen lähtökulma, rytmillisiä vempautuksia, joilla saatiin yleisö yllättymään ja nauramaan, sanaleikkejä ja sanontojen muunnoksia… Ehdottomasti jatkoon, tästä tulee aivan timantti kunhan se hioutuu muutamien vetojen ajan. Saanassa hurmaavaa on myös ulkoisen kiltteyden ja tekstin roisin sisällön ristiriita.

Illusia Sarvas puolestaan työstää tekstiä todella pitkälle ennen lavalle tuontia – nytkin matsku oli sinänsä hyvin valmista, vaikka osa punchlineista vaati nimenomaan tämänkaltaista yleisöä kerätäkseen huutonaurut. Setissä oli myös aivan hurmaavia yksittäisiä sanoja, joista erityisesti yksi tölkkivihannes (no spoilers) nauratti. Setin parasta antia oli kuitenkin lopun veisu menninkäisen ja päivänsäteen sävelellä. Se hyrisytti mua vielä himassakin.

Toinen puoliaika

Helena Pöllänen avasi toisen puoliajan todella vahvasti. Yleisöltä oli etukäteen pyydetty aihetoiveita ja yksi toiveista oli, että puhuttaisiin vaaleista. En ole koskaan aiemmin kuullut Helenalta näin suoran poliitiikkaan liittyvää settiä ja täytyypä sanoa, että vaikka jutun sanamuodot olivat hieman haparoivia, yhdyin huutonaurukuoroon. Aivan älyttömän hyvä kokonaisuus ja todella napakasti ajassa kiinni.

Seuraavaksi lavan valloitti Laura Haimila. Lauraa en aiemmin lavalla ollut nähnytkään – mikä ei ole sinänsä ihme kun kyseessä oli hänen toinen keikkansa. Stand upin genre oli Lauralla hyvässä hallussa, paikka lineupissa juuri oikea ja MC:n pohjatyöt myös tehty niin, että yleisö oli saatettu oikeaan mielentilaan ottamaan rakkaudella vastaan uusi koomikko. Varma esiintyjä, josta saattaa vielä tulla tekijä alalla. Selkeästi myös yleisön mieleen.

Raisa Omaheimon soolo naistenpäivän festareilla myi loppuun jo ennen joulua, mutta Tekstin talon keikoille on vielä saatavilla lippuja tätä kirjoittaessa. Testauksessa ollut tavara liittyi soolon materiaaleihin ja oli paikoitellen vielä vähän rosoista. Siitä huolimatta naurua piisasi ja call back -osion avainsanalle (no spoilers) sai joka toistolla enemmän kierroksia.

Illan päätteli Ursula Herlin, jota olen itse nähnyt hävettävän vähän livenä. Uusien juttujen jännittävyyden huomasi alkusetissä siitä, että puhe oli todella nopeaa, mutta heti kun Ursula rauhottui saatuaan yleisöltä ensimmäiset kunnon naurut, ammattimainen esiintyjä astui kehiin. Vaikutuksen teki erityisesti se, miten nopeasti Ursula aisti yleisön tunnelmavaihdoksia ja rytmitti puhumista sen mukaan, miten yleisö toimi, kun itse rauhottui lavalla. Olen pitänyt Ursulaa erityisesti lahjakkaana kirjoittajana, mutta ainakin torstaina myös lavaläsnäolo oli älyttömän mesmeroivaa katsottavaa.

Seuraava uusien juttujen klubi on 16.5.2024

TL;DR

Hauska ilta, ehdottomasti vastinetta rahalle. Paljon onnistumisia, ei lainkaan epäonnistumisia. Uusien juttujen testaus teki illasta ainutlaatuisen. Sekä yleisö että esiintyjät olivat normaalia enemmän läsnä. Sopii myös alaa harrastaville opintoretkimielessä, koska näkee eri tapoja työstää materiaalia.