Raisa Omaheimo tunnetaan yhteiskunnallisena moniosaajana, jonka erityislahja on jo vuosia ollut sanallistaa vaikeasti hahmotettavia ja usein jonkinlaiseen marginaliteettiin liittyviä asioita. Setämiestennielijä on Raisan ensimmäinen stand up -soolo. Itse olen tuntenut Raisan jo pari vuosikymmentä.

Raisan soolo oli All Female Panelin ja Ida Grönlundin tuottamien Naistenpäivän komiikkafestareiden ensimmäinen esitys – ja se myös myytiin loppuun jo lokakuussa. Tämä ei sinänsä ole yllättävää. Raisan tekeminen kiinnostaa monia valtavasti, koska Raisan kaiken tekemisen ytimessä on tuoda yhteisiä kipukohtia esiin.

Mulla oli mahdollisuus nähdä sekä yhden osion testaus, ensi-ilta Bottalla että toinen näytös Tekstin talolla. Tämä osottautui todella mielenkiintoiseksi myös siksi, että yleisön ja tilanteen merkitys tuli paljon selkeämmin esille esityksen tunnelmassa. Stand up sooloissa ongelmana saattaa olla, että monesti kokonaisuuden ensiveto tapahtuu maksavan yleisön edessä, ja se paineistaa tilannetta sekä yleisön että esiintyjän kannalta. Tämän vuoksi pyrin yleensä näkemään sooloista miluusti muunkin näytöksen kuin ensi-illan.

Se, että näkee kaksi esitystä ja yrittää pohtia niiden eroja ei toisaalta vastaa arkikokemusta stand up -keikalta. Tälläkin kertaa molemmat keikat olivat erittäin toimivia ja yleisöt nauttivat silminnähden huumorista ja nauroivat jutuille jatkuvasti. Itsellä on nykyään aika riehakas mieli keikoilla ja tietenkin pidän äänekkäämmistä illoista useimmiten enemmän. Tuttu ekassa illassa taas kommentoi nauttineensa siitä, ettei ollut kokoajan ”niin kova meteli”. Mun preferenssit tietenkin vaikuttaa siihen tapaan, millä keikkoja katson myös tässä.

Tilasta ja yleisöstä

All Female Panelin festareiden pääasiallinen tapahtumapaikka on Botta. Omaheimon soolo oli sijoitettu Tina-Klubille. Selkeästi oli nähtävissä, että yleisön joukossa oli paljon muualta tuttua aktivistiväkeä (feministejä, vasemmistolaisia, kulttuuritoimijoita) sekä muutamia muita stand up koomikoita. Iikka Kivi mainitsi yhteiskunnallisen komedian kurssillaan siitä, että osin etenkin yhteiskunnallisen stand upin yleisöihin on alkanut ilmestyä yleisöä, joka valitsee esiintyjän tämän maailmankuvan perusteella. Tää tietenkin kertoo myös siitä, että viihdemuotona stand up alkaa hiljalleen levitä myös muualle kuin kapakan nurkkaan. Ilahduttavaa onkin se, että nimenomaan tämäntyyppisten katsojien löytäminen stand upin pariin väistämättä luo tilaa uudenlaisille komedian genreille vanhojen rinnalla.

Tekstin talolla esityspaikkana oli noin 90 katsojaa vetävä Permantosali. Myös tämä toinen näytös oli loppuunmyyty. Tekstin talo, toisin kuin Botta, on esteetön tila. Tämä näkyi myös katsomossa siten, että tukevien ja leveiden tuolien lisäksi katsomossa oli kaksi pehmustettua sohvaa, jotka oli varattu niille, joilla on syystä tai toisesta hankalampi istua tavanomaisilla tuoleilla. Tekstin talon iltaan saapui hyvin paljon tuttua queer -porukkaa ja tavanomaisempaa feministisen komiikan ystävää. Ero ensi-illan ja toisen illan yleisöjen välillä oli merkittävä – välissä oli vain viikko aikaa, mutta tunnelmat illoissa olivat jo ennalta aivan erilaisia. Siinä missä AFP:n iltaan lähdettiin postiiivisessa, mutta suht supisevassa tunnelmassa, Tekstin talolla ihmiset jutustelivat äänekkäämmin ja selkeästi hyväntuulisina.

On oikeastaan huikea etuoikeus päätyä saman soolon kahteen peräkkäiseen esitykseen viikon sisällä, koska silloin erityisesti yleisön vaikutus tunnelmaan on helposti havaittavissa. Toisin kuin teatteriesitysten, stand upin olennainen osuus on vuorovaikutus yleisön kanssa. Parhaiten yleisön saa mukaan esitykseen kun katsomo pakataan edestä taaksepäin suhteellisen tiiviisti. Myös pieni epämukavuus ennen keikan alkua esim. baari- ja vessajonoissa,saattaa palvella naurun syntymistä, koska ihmisellä on taipumus purkaa jännitteitä naurulla. Yleisön tunnelmaa voidaan toki ennen esitystä ohjailla mm. musiikilla tai katsomon asettelulla. Näissä kummassakin esityspaikassa musiikin volyymiä nostettiin hieman ennen esityksen alkua. Nämä pienet mutta olennaiset keinot avaavat iltaa hyvin ja nostavat odotuksia.

Ensimmäinen puoliaika

Ensi-illan lämmittelijänä toimi Illusia Sarvas, joka aloitti suoraa queer -sisältöisellä materiaalilla. Yleisö selkeästi asettui heti esiintyjän puolelle, mutta reagoi vielä suhteellisen maltillisesti. Katsomon takaosassa oli meitä naiskoomikoita useampia ja se miten kovaan ääneen me nauroimme suhteessa muuhun yleisöön kertoi ehkä siitä, että yleisö oli hieman toisenlaista kuin stand up keikoilla yleensä. Erityisesti äänekäs nauraminen on naisille muualla yhteiskunnassa vähemmän toivottua, ja yleisöllä meni hetki uskaltautua päästämään nauru kokonaisena ulos asti. Illusian setin loppupuolelle sijoittunut yhteislaulu Not all men vapautti vihdoin loputkin yleisöstä ja sitoi kaikki katsojat hienosti yhtenäiseksi hihitteleväksi massaksi.

Tekstin talon lämmittelijänä toimi Omaheimon soolon ja Tekstin talon tuottaja Mira Eskelinen. Miran lämmitelysetti lähti toden teolla käyntiin heti toisesta lauseesta. Yleisö oli selkeästi ääneennauruun tottunutta, remahtelu levisi heti koko yleisöön. Miran tapa puhua transnaiseudesta samaan aikaan koskettavasti ja informoivasti on kertakaikkiaan valloittava. Hauska, fiksu ja sädehtivä aloitus loi esitykselle alkuvireen, jossa sukupuolen performatiivisuus jäi roikkumaan ilmaan ja odottamaan pääesiintyjän kommenttia.

Lämmittelijöistä kumpikin oli oikea valinta yleisöt huomioon ottaen. Kumpikin palveli sooloa avaten yleisön ajattelutapaa ja odotuksia haluttuun suuntaan. Lämmittelijän merkitys sooloissa on usein tärkeä myös siinä, että yleisö saadaan ryhmäytettyä samanaikaiseen reagointiin ja katsomosta purettua ensijännite, joka syntyy esimerkiksi siitä, kun päivän muut asiat pyörivät mielessä vielä hetken. Lämmittelijänä toimiminen on – kuten MC:nkin rooli – palvelurooli, jonka merkitys esitykselle on selkeä.

Kun Omaheimo astui lavalle, kummassakin esityksessä oli selvää, että yleisö on varmoissa käsissä, ja että tämä on Raisan puheenvuoro, hänen aikansa sanoa sanottavansa. Tekstin ytimessä on kysymys origin storystä – tarinasta joka selittää miten Omaheimosta tuli setämiestennielijä ja miten setämiehistä tulee setämiehiä.

Kummassakin esityksessä yleisö tempautui mukaan siihen mennessä kun päästiin lapsuudenperheen tarinaan, mutta ensi-illan yleisö on selkeästi jännittyneempää ja varuillaan kun taas Tekstin talolla yleisö mylvi naurusta jo ”meikkipäiden” kuvailussa. Vaikka tekstissä puhutaan asioista, jotka eivät kaikille omakohtaisesti ole tuttuja, ajankuva on tunnistettava.

On ehkä osin huvittavaa, että huomaan haluavani kirjottaa tästä soolosta teatteriesityksen tapaan: ”tarinan tässä vaiheessa…” Etenevä, kronologinen tarina on kirjoitettu soolon tekstiin niin vahvana, että esityksestä kerrottaessa se saa ehkä hieman suuremman roolin kuin pitäisi. Kyseessä on kuitenkin ennen kaikkea stand up huumori – kertakaikkisen hauska, oivaltava, yllättävä teksti, jossa tarina etenee naurun ehdoilla. Viimeistään K-kauppakuvauksessa yleisön hitaimmatkin valahtavat tuoleillaan hyytelöksi, niin monta topperia materiaaliin on kirjoitettu, kun kuvataan kauppiaan sielunmaisemaa.

Kuten muissakin Raisan teoksissa, myös soolossa tarinan keskiössä ovat ne, joista yleensä ei taiteessa puhuta: pienituloiset ihmiset, joiden siedettävä elintaso on sen varassa miten paljon eritteitä ja häirintää pystyy kestämään. Miksi se onkin niin hauskaa kun näissä lyödään noin alhaalta ylöspäin? Tauolle kävellessä osa yleisöstä molemmissa esityksissä hieroo poskiaan. Yllättävä naurunremakointi ilmeisesti joillain ihmisillä tuntuu kasvolihaksissa.

Toinen puoliaika

Toisella puoliajalla lavalle astelee rento, mutta pisteliäs Omaheimo, joka alkaa kuvailla setämiesten ongelmakäytöksen ydintä. Setämiesten elämä pyörii siinä oletuksessa, että maailman pitäisi pyöriä heidän ympärillään. Ironia on huutonauruun asti syvää kun Omaheimo, mikki kädessä, lähes kaksituntisen soolonsa tähtenä, kertoo kuinka miehet kokevat, etteivät saa sanoa mitään sanoessaan tämän julkisuudessa. Yleisön huutonaurusta osa kohdentuu miesten käytökseen, mutta etenkin Tekstin talolla yleisö nauraa selkeästi myös sille, miten suuri on mikin varressa seisovan sanojan valta. Äärettömän hauskaa, fiksua, mutta myös mietiyttävällä tavalla ironista.

Sukupuoliroolituksen korostaminen ja mieshahmojen tyypittely yltyy erityisesti setämiesten vertaamisessa pokemonhahmoihin. Stereotyypit ovat sekä tunnistettavia että hulvattoman hauskasti kuvailtuja. Nämä ovat niitä surullisia tapauksia, joihin tavalliset kivat normimiehet haluavat tulla yhdistetyksi yhtä vähän kuin naiset tyypillisiin naisstereotyyppehin. En ole kuin muut naiset – mantra toistuu sukupolvesta toiseen useimpien naisten suusta. Kun roolit käännetään toisinpäin saadaan sekä hyvää huumoria että huomioita yhteiskunnan tilasta.

En spoilaa esityksen lopetusta, mutta totean, että se oli todella upea tapa päättää ilta ja vetää koko setti nippuun. Se oli myös tyylikäs tapa muistuttaa mikä oikeasti näissä alkuperätarinoissa meitä naurattaa: se, miten tuttuja ja kipeitä ne itse kullekin ovat jos ne ajavat meitä pois meistä itsestämme.

Keikan jälkeen Tekstin talon unisexsvessajonossa joku onneton setämies yrittää ankean näppärällä lauseella viihdyttää ympärillään olevia. ”Niinpä!”, sanoo yksi, ja muut myhäilevät huvittuneina. Tuntuu vähän pahalta ja vähän hyvältä, koska ihan kaikkea ei tarvitse kuitenkaan enää kuunnella ja kestää. Esityksen jälkeen on himpun verran voimaantunut olo, ja naurun rentouttava vaikutus tuntuu seuraavan yön unissa selkeästi.

Tätä kirjoittaessa kaikki esitykset on loppuunmyyty, mutta tilausta tälle on sen verran, että toivottavasti uusia esityksiä avautuu. Liput kannattaa ostaa heti kun / jos tämä tulee saataville, parhaiten tieto esityksistä löytyy varmaankin Raisa Omaheimon instasta.

TL;DR

Raisa Omaheimon stand up -soolo Setämiestennielijä on osa Omaheimon yhteiskunnallisen taiteen jatkumoa. Omaheimo on tunnettu erityisesti siitä miten hyvin hän pystyy sanoittamaan sellaisia ilmiöitä, jotka ovat sekä yksityisiä että yleisiä, mutta jäävät usein vaille sanoitusta ja siten myös huomiota. Soolon kantavana teemana ovat origin storyt, joita käydään läpi eri tavoin. Soolossa on vahva tarinallinen rakenne ja draaman kaari, mutta siitä huolimatta se on kuitenkin ennen kaikkea stand up -komediaa. Naurua syntyy paljon jo setupien kautta, mutta punchlinet onnistuvat useimmiten olemaan yllättäviä, eikä toppereita ole säästelty. Myös call backit toimivat ja tarttuvat todistettavasti yleisöön. Taitavaa ja hauskaa pyörittelyä, jossa sukupuoliroolit kääntyvät päälaelleen.