Tuoretta verta -kollektiivi on viiden koomikon jengi, joka järjestää yhdessä esityksiä ympäri Suomea. Porukka aloitti kiertueensa 2023. Porukkaan kuuluu viisi koomikkoa, joista Jussi Lankoski lienee kahdeksalla vuodella pisimpään lajia harjoittanut koomikko. Neljä koomikoista osallistui vuoden tulokas 2023 kilpailuun ja yksi voitti Gong Shown 2023 eli tekijät ovat jo muiden koomikoiden arvostamia ja tunnustamia uusia tekijöitä.

Kaikki koomikot ovat mulle tuttuja ja oon nähnyt kaikilta useita keikkoja suht samalla sisällöllä aikaisemminkin. Stand up on esittävänä taiteena järjettömän raaka laji siinä, että kulloinenkin yleisö näkee ehkä vain yhden ainoan illan, yhden hetken, ja voi muodostaa pysyviä mielikuvia esiintyjistä muutaman minuutin piipahduksen perusteella. Stand up aidosti tapahtuu aina hetkessä, koska stand up syntyy esiintyjän ja yleisön vuorovaikutuksessa, ei vain lavalla. Nauru, reaktiot ja rytmi ovat olennainen osa esitystä ja vaikuttavat todella suuresti siihen, miten teksti ymmärretään. Pyrin itse katsomaan molempia, sekä tekstiä että esityksen onnistumista, mutta ei niitä aina voi edes erottaa.

Tilasta ja yleisöstä

Kanneltalo on yksi Helsingin kaupungin kulttuurikeskuksista ja sen saliin mahtuu 227 katsojaa salin ollessa kokonaan käytössä. Salissa on loiva auditorio jonka takaosa jakautuu kahteen osaan. Salissa on kohtuullisen leveät käsinojalliset kippipenkit. Tilaisuuteen myytiin liput numeroimattomina. Lipuntarkastajat esittivät kaikille saliin tulijoille toiveen, että yleisö asettuu eteen ja keskelle salia. Tää oli oikeasti varsin hyvä tapa ohjata väkeä lähemmäs lavaa.

Ystävänpäivänä Helsingissä sekä bussit olivat lakossa että satoi rankasti lunta. Tilaisuus alkoi jo kello 18, mikä on melko aikainen aika stand upille. Yllätys olikin, että paikalle kuitenkin saapui jopa lähes 80 katsojaa. Pintapuolisesti katsoen yleisön ikärakenne painottui reippaasti ylemmäs kuin baareissa, ja paikalle saapuneet seurueet olivat saman oloisia kuin monissa muissakin kulttuuririennoissa taideluennoista näyttelyavajaisiin. Yleisö oli selkeästi myös pukenut vähän siistimpää päälle. Paikalla oli vain muutama alle 30-vuotias pariskunta, muutoin ikähaarukka osui keski-iästä ylöspäin. Esityksen alussa salia ei pimennetty, vaan yleisö jäi melko valoisaan tilaan.

Ensimmäinen puoliaika

Jussi Lankoski saapui lavalle selkeästi hieman jännittyneenä. Ilta oli aika nuori, ja tunnelma salissa oli hieman harras ja hiljainen. Jussi aloitti todella matalalla energialla, melko hiljaisella tahdilla, pehmeämmin kuin yleensä ja selvästi hämmästyi, kun yleisö lähtikin mukaan todella nopeasti. Esiintyjän selkeä ilo ja huojennus tarttui myös yleisöön. Luulen, että aika moni katsojakin oli hieman varautuneesti pelännyt vaivaantumista ja vaisua tunnelmaa, mutta alkujännite saatiin purettua todella nopeasti. Lankoskella on myös kyky saada koko yleisö mukaan reagoimaan samanaikaisesti, ja erityisesti MC:n roolissa Jussin taidot ovat hyödyllisiä. Muutamassa minuutissa yleisölle oli selostettu illan kulku ja saatu muutamat taputukset ja yhteisnaurut lähtemään käyntiin. Crowd work oli maltillista ja pehmeää, mutta sitä oli tarpeeksi, että innokkaimmat pääsivät osallistumaan ja epäinnokkaat ehtivät huomata, ettei vastahakoisia poimita keskusteluun mukaan.

Atte Liikanen aloitti vahvasti ja sai yleisön naurut jo ensimmäiseen juttuunsa. Atella on erittäin tarkasti kirjoitetut jutut. Monesti jutut pohjautuvat käänteisiin ja väärinymmärryksiin, ja niiden rytmi on jatkuvaa vuoristorataa ajatuksesta toiseen. Lavalla Atte liikkuu paljon, kädet heiluvat puhetta korostaen, dialogia käydään puolta vaihtaen. Vaikka teksti etenee hurjaa kyytiä, esitystavan fyysisyys auttaa pitämään yleisöä mukana. Aten energia lavalla on kummallinen ja vähän absurdi, juuri sellainen jossa yleisö saa sekä nauraa esittäjälle että omille mielikuvilleen, koska juttujen sormi osoittaa milloin minnekin. Tämä taisi olla kymmenes keikka minkä näin Liikaselta ja vaikka esiintyminen aina on ollut varsin tasavarmaa ja tarkkaa, olemukseen ja tekemiseen on tullut kivaa röyhkeyttä ja uskallusta hieman venyttää aikaa yleisön reaktioiden mukana. Yleisö pysyi hyvin mukana koko 15 minuutin setin alusta loppuun ja naurut seurasivat toisiaan tasaisesti.

Seuraavana lavalle tullut Joonas Ranta kertoi tehneensä sadannen keikkansa vastikään. Olen myös Joonasta nähnyt monta kertaa ja tää oli ehdottomasti paras veto, mitä koskaan olen häneltä nähnyt. Joonas kävelee usein lavalla setin aikana edestakaisin, ja ystävänpäivänä se sopi erityisen hyvin muun rytmin kanssa yhteen. Joonaksen lavapersoona esittelee itseään ja elämäntarinaansa vähän kuin olisi henkilöhaastattelussa. Tämä myös mahdollistaa sen, että juttujen punchit tulevat yllättävämmin ja oudommin kun tilanne tuntuu vähän vieraan ihmisen jutustelulta ennemmän kuin lavakomiikalta. Yleisön iän takia osa Joonaksen lapsijutuista ei saanut suoraa kosketuspintaa yleisöön, mutta päästyään lapsuudenperheestään kertovaan osioon Joonas sai yleisön todella hyvään rytmiin ja mukaan. Toimiva vartin setti tämäkin.

Toinen puoliaika

Toisen puoliajan aluksi Lankoski jututti uudestaan muutamaa yleisön edustajaa. Naurut alkoivat saman tien vaimeina, mutta kasvoivat nopeasti samaan tasoon kuin ensimmäisellä puoliajalla.

Marjut Ollitervo on ehdottomasti yksi uudemman polven lempikoomikoistani. Marjutin rutikuiva sarkasmi puri ystävänpäivänä myös muuhun yleisöön helposti. Marjutin setin aloitus on mielestäni todella vahva tapa esitellä lavapersoona ja se, millaisesta kulmasta setin minä katsoo. Koko setti rakentuu eheästi tämän hahmon pohjalle ja yhdistävä teema, autismi, sitoo hienosti erilaisista jutuista eheän kokonaisuuden, jossa call backit ja topperit seuraavat toisiaan tiukasti kudotussa rytmissä. Yleisö myös uskalsi nauraa hieman tabujen rajoilla liikkuville asioille. Erityisen taidokasta setissä on se, miten Marjut saa yleisön rytmittymään oman huumorinsa tahtiin silloinkin, kun lavahahmoon ei välttämättä samaistu sen erityislaatuisuuden takia.

Illan viimeisenä lavalle saapui Tiina Henkola, jota selkeästi moni yleisöstä oli tullut kuulemaan. Stand upissa hienointa on se, että sen tekijät pääasiallisesti ammentavat lavalle juttuja omasta elämänpiiristään ja persoonastaan. Meillä on yhteiskunnassa aika vähän yli 50-vuotiaiden naisten ääniä ylipäätään, saati sitten seniorikansalaisten. Vaikka Tiinan hahmo on monin tavoin toimelias ja vähän roisi, huumori pelaa enemmän senioreihin kohdistetuilla ennakkoluuloilla kuin muulla. Yleisö otti Tiinan vastaan lämpimästi ja lähes kaikki punchlinet saivat ryhmänaurut. Taitavaa tekemistä, joka selkeästi puri ystävänpäivän yleisöönkin.

Lopuksi koko konkkaronkka palasi lavalle yhteiskuvia ja kiitoksia varten. Tämä teatterista opittu tapa sopii todella hyvin myös stand uppiin – ja tietenkin erityisesti silloin, jos sovitaan ettei esiintymisen aikana oteta kuvia.

Yleisesti ottaen se, että uudemmat tekijät yhdistävät voimansa ja kiertävät esiintymässä porukalla on sangen kannatettavaa. Tiukka 15 minuutin esitys antaa kuitenkin mahdollisuuden tehdä jo hieman kunnianhimoisempaa työtä kuin open mic pyrähdys, mutta on kuitenkin riittävän lyhyt, jotta huonoja vitsejä ei tarvitse tunkea setin jatkoksi. Ilta oli todella hyvä kokonaisuutenakin katsoen sen lisäksi että jokainen esiintyjä onnistui yksittäin.

Kiertueesta on tietääkseni vielä ainakin kaksi esitystä: 2.3. Loviisa ja 23.3. Hyvinkää.

TL;DR

Ystävänpäivänä Tuoretta verta -jengi toi Kannelmäen lavalle todella toimivan kombon tiukkoja 15 minuutin settejä. MC Jussi Lankoski suoriutui haastavasta alusta loistavasti ja avasi illan todella hyvään tunnelmaan. Kaikki esiintyjät onnistuivat erinomaisesti ja illasta jäi lämmin ja nauranut olo. Kollektiivin jäsenten keskinäiset erot täydensivät huuumorityyleiltään toisiaan ja takasivat sen, että hyvin erilaisillekin yleisön edustajille löytyi naurua ryhmän esityksestä.